Kuntarakennelaki lausunnoille

7.3.2013

Kuntien itsehallinnolla sekä paikallistason asukasdemokratialla on tähän saakka ollut perustuslain suoja. Valtio ei ole puuttunut kuntien sisäisiin asioihin muutoin, kuin säätämällä kunnille lakisääteisiä vastuita ja velvoitteita. Valtio ei ole sinänsä myöskään valvonut kuntia, vaan kuntien toiminnan valvonta on läänitasoisen julkisen laillisuusvalvonnan piirissä.

Huomionarvoista kuntarakennelain tavoitteissa on se, että nyt kuntien suvereniteettiin, asukasdemokratian yhdenvertaisuuden periaatteisiin ja kuntien perustuslain suojaan puututaan. Kuntarakennelaki on kirjoitettu aiemman kuntajakolain päälle. Ministeriö voisi lakiluonnoksen mukaan tarttua kuntaan ja liittää sen toteuttamalla ns. erityisen kuntajakoselvityksen.

Rakennelain tavoitteet ovat ristiriidassa perustuslain ja kuntalain edellyttämien asukkaiden yhdenvertaisuuden ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien tavoitteiden kanssa. Rakennelaissa ei riittävällä tavalla avata sitä, kuinka yhdenvertaiset asiakaslähtöiset palvelut ja paikallinen demokratia aiotaan toteuttaa käytännössä. Uuden megakunnan valtuustoon ja hallitukseen ei saada reuna-alueilta edustusta ja vaikutusvaltaa. Myös muut lähidemokratiaa tukevat toimielimet vaarantuisivat.

Perustuslakivaliokunnan aiemman kannan mukaan on ongelmallista, jos kuntapäätöksenteko ja lähidemokratian edellytykset loittonevat etäälle asukkaista. Onko perustuslakivaliokunta ja sen vastuu ja velvoite suojata perustuslain mukaista kunnallista itsehallintoa nyt vaiennettu tai ohitettu pilkkomalla kuntia ohjaava monisektorinen lainsäädäntö ohjaamaan kuntia puolen maakunnan kokoisiin kuntayksiköihin. Kunnista tulee subjekteja. Perustuslain mukaan kuntalaiset ovat subjekteja eli kuntalaisena ja asukkaana toimiminen ja osallistuminen kuuluu perusoikeuksiin.

Euroopan neuvoston laatimassa paikallisen itsehallinnon peruskirjassa rakennelaissa oleva ristiriita täsmentyy: “Paikallinen itsehallinto tarkoittaa paikallisviranomaisten oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti”. Kysymys on kunnallisen itsehallinnon demokratia- ja läheisyysperiaatteesta. Suomi on allekirjoittanut Unescon kulttuuridiversiteettiä koskevan sopimuksen, jossa asukkaiden ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, paikallisen kulttuurin toimintaedellytyksiä tuetaan ja suojataan. Kuntarakennelaki ei kuitenkaan huomioi paikallisuutta.

Kuntarakennelakia silmäillessä ei voi välttyä siltä ajatukselta, että lainsäädännöllisellä ohjauspolitiikalla pyritään julkisen taloudellisen vallan, poliittisen päätöksentekovallan ja nykyisten kuntien omistusten keskittämiseen kuntalaisia eriarvoistavalla tavalla. Pitkällä aikajänteellä vaarana on suomalaisen monimuotoisen kulttuurisen diversiteetin mureneminen sekä paikallistalouksien elinkeinojen ja yritystoiminnan edellytysten tuhoutuminen. Tämä ei liene perustuslaillinen kuntalaisten perusoikeuksien toteutumisen tie.

Risto Simonen, PS