Kuntakenttä murroksessa

4.9.2011

Tuulen suunta on kääntynyt. Paras-hankkeen virtaukset eivät enää puhaltele kehyskuntien suuntaan. Nyt kuntien yli käy jopa toimivia ja kannattavia rakenteita kaatava taifuuni. Ministeri Virkkusen vetämä kuntauudistus- ja kuntarakenneryhmä hyökkää voimakkaasti erityisesti maaseutuelinkeinoissa kiinni olevia suurkaupunkien kehyskuntia vastaan. Tavoitteena on eriarvoistuva Suomi , jonka oikeutettuna veturina toimii megapolitalous ja keskitetty aluepolitiikka.

EU:n yhtenä tavoitteena oli eurooppalaisten alueiden, maaseudun ja omaleimaisen paikalliskulttuurin elinvoimaisena pitäminen. Euroopan rakenne- ja yhteisörahastoja on Suomessa käytetty menestyksellisesti alueiden ja maakuntien kehittämiseen. Rahastojen tuen avulla on kyetty rakentamaan pysyviä elinkeino- ja palvelurakenteita ja työpaikkoja. Hallituksemme kunta- ja aluepoliittinen linja on ristiriidassa siten myös EU:n aluepolitiikan kanssa.

Nyt tavoitteena on Suomen väestön repiminen kahtia – niihin, jotka haluavat asua megapoleissa ja suurissa kaupungeissa – ja niihin, jotka haluavat asua kaupunkien ulkopuolella, lähellä luontoa, omassa kodissaan viihtyisästi ja turvallisesti, tehdä työtä ja toimia elinkeinonharjoittajana tai yrittäjänä Suomen lakien edessä yhdenvertaisina, kasvattaen lapsensa riittävän etäällä kasvavista kaupungistumisen ongelmista mm. palvelujonoista, terrorismista, rikollisuudesta, suuronnettomuuksista, päihde- ja huumeongelmista, ghettoutumisen, lisääntyvän saaste-, jäte- ja päästökuormituksen haittavaikutuksista.

Suomen kunnissa on merkittävä määrä pien- ja PK-yrityksiä, jotka kantavat verotuloina valtion kassaan jytkyn määrän roposia silloinkin, kun pörssiyritykset yskivät. Nämä yritykset ja yrittäjät ovat omaehtoisesti omilla kriteereillään päätyneet investoimaan niihin kuntiin, missä yritykset sijaitsevat ja toimivat, työllistäen samalla merkittävän määrän alueiden ja kehyskuntien ihmisiä.

Nämä kymmenet tuhannet yritykset ovat vaarassa menettää tarvitsemaansa työvoimaa ja kannattavan liiketoiminnan edellytyksiä. Nämä yritykset eivät siirry aluekeskuksiin, koska myös yrittäjät arvostavat mahdollisuutta mennä raskaan työpäivän jälkeen vetäytymään luonnon keskellä sijaitsevaan kotiinsa tai luontoa lähellä olevan harrastuksensa, kalastuksen, veneilyn tms. aktiviteetin pariin. Rakenneuudistusta voisi seurata konkurssiaalto ja kymmenien tuhansien työpaikkojen menetys.

Perustuslaki ei sallisi kansalaisten asettamista eriarvoiseen asemaan minkään syyn vuoksi. Lainsäädäntö on taannut kuntien itsemääräämisoikeuden. Nyt jopa ylijäämäisiä tilinpäätöksiä tekeviä toimivia kuntia aletaan kaataa talouspakottein. Paras –hankkeeseen on jo nyt syydetty miljardeja euroja. Paras-puitelaki ja uusi sosiaalihuoltolaki velvoittivat kuntia tekemään aluehallinnollisia rakenteita 20.000 asukkaan väestöpohjalle. Hajanaisia ja epäyhtenäisiä rakenteita luova himmelihallinnointi on edelleen usein vain kustannustehotonta tulonsiirtoa ja poliittista peliä, sillä se luo alueille paitsi kalliin aluehallinnon – mutta myös kasvavat toimeentulotuen ja KELA:n kustannukset. Virkkuslainen kuntarakenneuudistus on vaarassa kärjistää tätä kehitystä.

Jatkossa demokratia mitataan kilometreinä. Mitä edemmäs keskuksesta siirryt – sitä kauemmas demokratia sinusta loittonee.
-Risto Simonen, PS, k.valt.